motivation?

23 July 2016

oon ihan unohtanut sen tunteen, kun onnistuu ja et on hyvä jossain. mulle se nimittäin on juokseminen. toki tällä hetkellä mun kunto on paljon huonompi, kuin pari vuotta sitten. juoksu jäi, enkä tiiä miksi. nyt se on tullu jäädäkseen! koska miksen tekis sitä mistä tykkään?

IMG_8863 muistan miten pienempänä vihasin juoksua ja urheilua ylipäänsä mun rasitusastman takia. mua hävetti, etten voinut osallistua koulussa liikuntatunneille ilman lääkkeitä. jos ne unohtu, olin joko henkihievereissä tai istuin kentän laidalla. suoraan sanottuna, mä en koskaan muistanu mun lääkkeitä ja sen takia liikunta jäi tosi vähälle.

IMG_8846 jotain mun pääkopassa kuitenkin tapahtu. juoksukärpänen (eli isi) pisti mua vuonna 2013. alotin epäsäännöllisen lenkkeilyn. lopulta kävin joka päivä lenkillä, koska muuten olis mennyt koko viikko pilalle. olin vihdoin löytäny jonkin urheilulajin, jossa oon hyvä! ja vielä sellasen, jota mä olin ennen aina vihannut.

IMG_8878 näin kahen vuoden tauon jälkeen on pakko sanoo, että oon kuitenkin ylpeä. pääsin eroon rasitusastmasta - ilman lääkkeitä. laihduin juoksemisen avulla 12 kiloa (joista toki muutama on tullut takaisin). ja juoksin ensimmäisen puolimaratonini. mua motivoi mun omat saavutukset, joita aion tavoitella myös nytkin (no okei motivoi myös mun uudet niket).

12 comments

  1. oi, juokseminen on ihanaa! tsemppiä sun "juoksu-urallesi". :-)

    ReplyDelete
  2. Ihana postaus, upeita kuvia! Juokseminen olisi niin mukavaa, rakastan liikkua lujaa, mutta mua puri lapsena punkki - sain borrelioosin. Borrelioosi vaurioitti mun kroppaa niin paljon, etten varmaan koskaan pääse enää kunnolla juoksemaan... No, onneksi on pyöräiy! ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. hui kauhee! :-( toivottavasti löydät jonkin yhtä kivan lajin! ja totta, onhan pyöräily! :p kiitti Maria! :-)

      Delete
  3. Hyvin kirjoitettu postaus. Mä haluaisin niin juosta, mutta jo pikkutytöstä lähtien olen ollut sellainen, etten pysty juoksemaan 100 m enempää ilman että alkaa yskittään :/

    Onneks voin nykyään kävellä vaikka 10 km ilman yskimistä. Ja sitten on nämä pyöräilyt, uimiset ja venyttelyt... pienenä taas oli ihme, jos kävelin edes kilometrin matkaa. :'D

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos Mirette! :-) voi harmi, kuulostaa ihan rasitusastmalta. :( sama täällä, pienenä ei tullut liikuttua oikein yhtään. :-D

      Delete
  4. Ihana postaus! Mukavaa, että oot löytänyt oman lajisi :). Mullakin on joskus ollut rasitusastmaa ja siksi vihasin liikuntatunteja koulussa. Vuosi sitten ostin salikortin ja oon käynyt ryhmäjumpissa, se on kyllä ihan mun juttu! Välillä on kuitenkin kiva myös hypätä pyörän selkään tai ottaa kävelysauvat mukaan ja lähteä lenkille :)

    http://turkoosivadelma.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. oi kiitti Jenna! :-) salikortti olis mullakin mielessä! näin kesällä kuitenkin tykkään enempi olla ulkona, niin ehkä syksyllä sitten. :-)

      Delete
  5. Upeita kuvia, oot niin kaunis! *_* JA juokseminen on itelleni ainakin tärkeä harrastus, urheilulajeista ainoa josta oikeastaan edes tykkään. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. oi kiitos Saga! :-) samoin, mikään muu ei enää oikeen nappaa. :D

      Delete
  6. Ihanaa,että oot löytänyt tollasia fiiliksiä juoksemisesta! ^_^ Ihanaa viikon jatkoa! <3 Terkuin Terhi/ http://puikoltapudonnut.blogspot.fi/

    ReplyDelete